Helmelliset: Tietopaketti: Lasihelmet

Me olemme tehneet helmikoruja jo monta vuotta, mutta emme tiedä paljonkaan helmistä. Miten niitä tehdään? Kauanko niitä on tehty? Otimme asiasta selvää. Suomen kielellä on vaikea löytää tietoa, ja monia harrastajia varmasti kiinnostaa tietää näistä asioista. Voi olla hankalaa etsiä tietoa englanninkielisiltä nettisivuilta, joten teimme tiedon saannin helpommaksi ja kirjoitimme yhteenvedon blogiimme suomen kielellä. Jatka siis lukemista ja iloitse uuden oppimisesta!

Historia

Amerikan intiaanien lasihelmiä.

Argeologisten löydösten perusteella ihmiset (egyptiläiset) tekivät ja käyttivät helmiä jo 5000 vuotta sitten. Niitä käytettiin myös uskonnollisissa tarkoituksissa, kuten parantavina tai hyvän onnen esineinä. Tällöin kvartsihiekkaa kuumennettaessa lämpötilan noustessa riittävän korkeaksi hiekka suli lasiksi. Ensimmäiset Suomesta löydetyt yksittäiset lasihelmet ovat vuosilta 0-400.

Eurooppalainen siemenhelmien tuotanto alkoi noin vuonna 1490. Ennen toista maailmansotaa helmiteollisuus kukoisti etenkin itäisessä Euroopassa ja Böömin alueella (Tsekin tasavallassa, 1200-luvulta asti). Suurin osa helmistä oli tuolloin lasia, mutta osa oli tehty myös metallista, alumiinista tai teräksestä. Monet tehtaista tuhoutui toisessa maailmansodassa. Alle 15/0 kokoisia helmiä ei olla tehty vuoden 1890 jälkeen ja siksi sitä pienemmät helmet ovat antiikkisia.

Vanhoja siemenhelmiä.

Nykyisin laadukkaimmat siemenhelmet tehdään Japanissa, Intiassa ja Tsekin tasavallassa. Japanilaisissa helmissä on vähemmän valikoimaa kuin tsekkiläisissä, mutta niissä on suuremmat reiät ja ne ovat yhdenmukaisempia muodon, reiän suuruuden ja viimeistelyn suhteen. Vähemmän laadukkaita ja halvempia helmiä tehdään Intiassa, Kiinassa ja Taiwanissa.

Valmistus

Vetotekniikka on aikaavievä ja traditionaalinen tapa tedä lasihelmiä, eikä sitä käytetä enää niin paljon. Siinä lasipala, joka on muodostunut suurimmaksi osaksi piistä (Si), sulatetaan raudan päällä (1300-1500 asteessa). Kun lasi on sulaa, toinen rautapala asetetaan lasin päälle ja rautapaloja vedetään nopeasti toisistaan poispäin, jolloin syntyy pitkä lasinauha. Nauha leikataan pienemmiksi paloiksi käsittelyä varten. Seuraavaksi palat lämmitetään uudelleen ja pyöritetään kuuman metallilangan ympärille, jolloin syntyy lasirenkaita. Renkaita työstetään kunnes ne ovat tasaisia ja pyöreitä. Kun metallilanka jäähtyy, lasirenkaat saadaan pujotettua pois ja niitä voidaan käyttää helminä.

Nykyaikainen tuotantoprosessi Miyukilla Japanissa:

1. Raakalasimateriaalin teko, sulatus: SiO2, NaCO3 ja CaCo3 sekoitetaan keskenään ja lisätään mahdollinen perusväriaine. Seos sulatetaan 1400 asteeseen, jolloin saadaan sulaa lasia.

2. Lasiputkien teko, vetäminen: Sula lasi siirretään hieman viileämpään sulatusastiaan ja tiivistetyn ilmalaitteen avulla puhalletaan lasi astian pohjassa olevan reiän läpi, jotta muodostuu putki. Astioiden reiät ovat eri muotoisia, jotta voidaan tehdä erimuotoisia helmiä.

3. Lasiputkien leikkaaminen: Lasiputket leikataan lyhyiksi palasiksi käyttämällä juuri tähän tarkoitettua leikkauskonetta.

4. Pyöristys: Lasipalat sekoitetaan hiilijauheen kanssa ja lämmitetään 700 asteeseen, jolloin helmistä tulee pyöreitä.

5. Huuhtelu: Helmet puhdistetaan hiilijauheesta.

6. Kiiltäväksi tekeminen, uudelleenlämmitys: Pestyt helmet eivät ole kiiltäviä, joten ne tehdään kiiltäviksi uudelleenlämmittämällä.

7. Pintaprosessointi, värjäys: Helmille tehdään erilaisia käsittelyjä, kuten hopeaviimeistely, värjäys, lasipinnoitus, sateenkaari- tai kiiltovärjäys.

8. Viimeistelevä huuhtelu: Valmiit helmet pestään ja kuivataan varovasti.

Delica-helmet

Delica on brändinimi sylinterin muotoisille helmille, jotka on tehty Japanissa ja niiden valmistaja on Miyuki. Ne ovat täysin saman kokoisia ja niissä on suuret reiät.

Delicahelmiä saa 15, 11, 10 ja 8 kokoisina, eli niiden halkaisija on samassa järjestyksessä 1.0 mm, 1.4 mm, 2.0 mm ja 2.8 mm. Me käytämme 11 (joskus ilmoitettu 11/0) -kokoisia helmiä.

Delicahelmien värit ovat legendaariset. Monet vaihtoehdot on saatu aikaisiksi spesiaaleilla lasinkäsittelyillä, kuten tavallinen läpinäkyvä lasi, läpinäkymätön lasi, mattavärit, ”sateenkaariefekti”, ”öljyläikkäefekti”, galvanoitu metallipinta, värjäys helmen ulko- tai sisäpinnalla ja hopeareunus reiässä. Monissa helmissä on myös enemmän kuin yksi käsittely. Myös jalometalleja käytetään viimeistelykäsittelyissä, kuten 24K kultaa, hopeaa, palladiumia ja pronssia.

Efektejä voidaan tehdä kemiallisin ja fysikaalisin menetelmin pinnoittamalla värillistä lasihelmeä tai etsaamalla eli ottamalla pinnasta jotakin pois (mattapinta). Jotkut värjätyt ja galvanoidut delicahelmet saattavat menettää väriään ajan saatossa. Olemme huomanneet tietyissä väreissä haalistumista etenkin sormuksia käytettäessä.

AB-viimeistelyn saaneita siemenhelmiä.

Seuraavana kaksi esimerkkiä siemenhelmien pintaviimeistelyistä ja niiden tekniikoista. Näitä efektejä voidaan käyttää helmissä myös yhtä aikaa.

Aurora Borealis (AB): Metalliviimeistely, jossa helmen pinnalle syntyy sateenkaarimainen efekti. Tehdään menetelmällä, jossa metallia lämmitetään vakuumissa (ilman paine pieni) kunnes muodostuu kaasua. Tämä kaasu kondensoituu lasin (helmen) pinnalle, koska se on kylmempi kuin itse kaasu (physical vapor deposition, PVD). Ilmiö on samantapainen kuin esimerkiksi veden tiivistyminen suihkuhuoneen peiliin.

Mattaviimeistelyn saaneita delicahelmiä.

Matta (Matte): Viimeistely, joka voidaan tehdä joko rumpuhionnalla tai kastamalla helmet happoliuokseen. Pinnasta tulee hieman rosoinen ja siinä on kuulto, mutta ei kiiltoa.

Helmien tekeminen ei siis välttämättä ole niin helppoa kuin luulisi. Eri pintaefektien tekeminen voi olla monimutkaista, hidasta ja kallista. Nyt ymmärrämme myös miksi helmet ovat eri hintaisia eri pinnoituksilla ja väreillä.